Tässä on hieman väliä taas ollut kuulumisten kirjoittelussa, koska olen kaksi viikkoa ollut aika tiiviisti töissä.

No, Numbe on nyt sitten taas saikulla, kun on koheltanut kynnen irti oikeasta takajalasta. Lääkekuurilla siis ja Tampereen agikisat jäivät väliin ja tulevat TSAU:n kisat myös. Voi däääm, olin niin odottanut kisoja, mutta ei voi mitään. Ensi vuonna sitten aloitetaan intoa puhkuen:) Treenejäkin täytyy miettiä, milloin niitä voi taas jatkaa. Aika äkkiä luultavasti pääsee jatkamaan, koska Numbe kyllä soheltaa ihan samalla lailla kuin ennenkin. Vaikka kynsi luultavasti hieman vaivaa poikaa.

Sunnuntaina Mende sitten kisasi kaksi starttia. Nyt Pete ohjasi hillitysti ja antoi Menden itse selvitä kontaktiesteistä ja vähän muustakin. Hitaampaa tällä hetkellä, mutta paranee kyllä kun Mende hokaa uuden ohjaustyylin. Ensimmäiseltä radalta tyylikäs nolla, mutta toiselta YKSI RIMA ALAS eli vitonen. Ja siihen meni sitten taas se tupla-nolla. Olisi edes tuurilla tullut, nyt kun rata nopeuskaan pojalla ei ollut hirveän huima, niin kuin yleensä. Mutta ei niin ei.

Hienosti meni meitin porukoista Antilla ja Huldilla. Huldi sai viimeisen agi sertinsä ja typsykästä leivottiin FI AVA näissä kisoissa. Huldi on nyt sitten kaksoisvalio, onneeeeaaa vielä kerran!

Kotiinpäin siinä sitten iltamyöhäsellä ajettaessa, tuli mutkia matkaan. Peura hyppäsi Viton eteen ja peuralta henki pois ja Viton oikea etukulma rytyssä. No niin hetken siinä sitten mietittiin että mitäs nyt. Heti tietenkin tarkistettiin että pojat on kunnossa ja olivathan ne. Onneksi on hyvä tukeva häkki! Pete aloitti soittelun poliisille, vakuutusyhtiöön ja vaikka minne. Minä soitin Helille ja Antille, jotka ajoivat meitin edellä ja he tulivat heti apuun. Siinä sitten odoteltiin ensin poliiseja, sitten hinausautoa ja lopuksi taksia. Antti hyppi ojan pohjilla etsimässä loukkaantunutta peuraa ja sieltä se sitten löytyi kuolleena. Hiukan jänskättiin Helin kanssa, ettei vaan jää auton alle. Oli synkkä sateinen ilma, ihan hirveä ajokeli siis ja sade senkun yltyi siinä illan mittaan. Ei muuten enää lähdetä Tampereentietä ajelemaan talvella, on se sellainen hirvikolari tie että!

Suurkiitos pelastustiimillemme Antille ja Helille (korvaamaton apu tilanteessa, olette ihania), Mintulle (maanantain työasioiden hienosta reerauksesta), poliisilaitokselle (joka tuli tosi pian paikalle) ja Lähivakuutukselle (jonka kanssa asiat hoituivat sujuvasti).

Nyt on sitten Vito korjattavana Forssan Auto-Centerissä ja yhdellä autolla pärjättävä hetken. Onneksi on Mondeo olemassa:)

Muistilista: huomioliivit autoon ja karjapuskurin hankinta! Ja vaikka ei näitä tilanteita välttämättä pysty välttämään niin ajakaa ihmiset varovasti! Hullumminkin olisi voinut käydä, jos nopeus olisi ollut kovempi! -Tuija-