Joulut on vietetty ja vuosi vaihtunut. Joulupäivänä oltiin TSAU:n kinkunsulatuskisoissa kisaamassa agia. Numbe osallistui 1-luokkaan ja avoimeen. Ensimmäinen rata meni hylyksi, kääntyi väärään suuntaan hypyn jälkeen ja hyppäsi takaisin saman hypyn. Kepit meni loistavasti ja vauhti oli hyvä. A-n kontakti meni tosi hyvin, mutta puomin kontakti poltteli tassujen alla... loikkasi ja laitoin pojan takaisin, mutta paineistui. Avoimen luokan rata meni paljon paremmin (meille vissiin sopii vähän vaikeammat kuviot:)) Kaikki ohjaukset onnistuivat, muutama heitto hieman hitaammin, johtuen ohjaajasta ja siitä ettei olla heittoja paljon treenattu. Ja kepit taas loistavasti:) Tältä radalta vitonen, puomin kontaktiloikka. Mietin siinä hetken laitanko takaisin, mutta päätin jatkaa kuitenkin viimeisen hypyn. Numbe ei ymmärrä vielä täysin, mitä puomin kontaktilla kuuluu tehdä. En ole sitä opettanut kunnolla. Molempiin ratoihin olin tyytyväinen, eteneminen oli nopea ja ne kepit!

Mende ja Pete tekivät ihan huikeat radat! He ottivat kaksi kertaa avoimen luokan radan ja molemmat radat olivat supernopeat! Itse asiassa koko kisan nopeimmat:) Ensimmäinen rata toi 1.sijoituksen ja upeat palkinnot. Toiselta radalta yksi rima alas (Pete ehkä hieman kiirehti liikaa), mutta tätä rataa ei enää huomioitu, koska ensimmäinen tulos vain huomioitiin. Pete kokeili eri ohjauksia ja yhteenvetona voisi sanoa että paras ohjaus oli ensimmäisen radan alku ja toisen radan loppu yhdistettynä:)

Paikalla oli myös Tumpin vetämä pujottelukisa. Hyppy->kepit->putki->kepit->hyppy. Oli tosi hyvä treenata siinäkin, ennen radalle menoa. Numbe veti siinäkin kepit kahteen kertaa puhtaasti ja nopeasti! Ei ihan supernopeiden aikaan päästy, mutta koko ajan ollaan edistytty. Mende tietenkin veti tässäkin kovan ajan:)

Sitten Numbsukan uuteen lajiin, joka on paimennus. Oltiin Swedun Paimennuskoululla uuden vuoden aattona iltatreeneissä. Numbe siis ensimmäistä kertaa ihan oikeasti treenaamassa. Kerran kesällä Numbe kävi katsomassa lampaita Marin kanssa. Paikalla treenaamassa oli tosi hyviä koirakoita ja minua rupesi jännittämään ihan hirveästi! Mitä jos Numbe ei tee muuta kuin seisoo ja ihmettelee tai käy lampaisiin kiinni tappomielessä (niin kuin isänsä Bonus aikanaan biletti lampailla). No, meidän vuoromme tuli ja voi ihmettä hienostihan se meni:)

Numbe aloitti häntä heiluen, ei pienintäkään pelkoa näkynyt pojan etenemisessä. Meni rohkeasti eteenpäin, eikä käynyt lampaisiin kiinni. Numbe kiersi laumaa ja minä lampaiden kanssa kävelin taaksepäin, niin että näin lampaat ja koiran. Ja voi että Numbe kiersi ja kiersi, ei pienintäkään kyllästymisen merkkiä näkynyt. Eikä myöskään mennyt ylikilahtamisen puolelle. Numbella oli ihan selkeästi jo ajatus lauman koossa pitämisestä. Huomioi joka kerta laumasta irrallaan olevan lampaan ja lähti sitä hakemaan. Hakukaarta ei tietenkään vielä oikeaoppisesti osannut, mutta ajatus asiasta jo oli. Muutaman kerran yritti näykkäistä lammasta, mutta lopetti heti kun minä murahdin. Olin aika yllättynyt Numben tottelevaisuudesta ja siitä kuinka hyvin poika ymmärtää mitä tarkoitan. Kaksi kertaa päästiin "radalle" ja jo toisella kerralla Numbe veti sisälle ihan into piukassa. Molemmilla kerroilla lopussa jouduin rauhoittelemaan poikaa, jotta kierrokset vähän laskisivat. Numbella oli niiiin kivaa:)

Minulla itselläni alkaa nyt opiskelu miten liikutaan ja käskytetään, olin nimittäin ihan pulassa mihin suuntaan kuuluu mennä milloinkin ja koska kuuluu kehua ja koska kieltää. Voi hyvänen aika että olin solmussa, onneksi Mari oli koko ajan tukena:) Mutta kertakaikkisen ihana laji!!! Tämä on Numben ja minun juttu! -Tuija-