Oltiin taas Numbsukan kanssa paimentamassa Somerolla. Pakkasta oli triljoona astetta, onneksi treenattiin sisätiloissa! Numbe myös odotteli paimennusvuoroaan Ranchin lämpimässä. Oli mukavaa kun kaverinkaan ei tarvinut odotella kylmässä autossa:) Kyllä on ihana paikka!

Otettiin kuljetusta, joka minun mielestäni Numbelta rupeaa jo aika hyvin sujumaan. Kierroksilla poika kyllä käy koko ajan ja lopuksi rupesi jo kuulumaan kiljuhaukkuakin... Tämä ei siis ole toivottavaa. Häntä vispaa vieterinä niin kovaa että kohta jo irtoaa:) Hyvin kyllä kuuntelee käskytystäni, vaikka en olisi uskonut.

Tällä kertaa lammaskatras tuntui pököpäisemmältä kuin viimeksi, oli paljon hankalampaa pitää koossa. Numbe kyllä onnistui siinä melkein koko ajan. Kokeiltiin viimelopuksi vielä kauempaa lähetystä hakemaan lampaat (en muista miksi tätä kutsuttiin). Koira hallinnassa ensin vietiin lampaista poispäin, sitten paikaallanolosta lähetys ohjaajan määräämältä puolelta. Ja arvatkaas mitä, olin taas sekaisin suunnista ja ohjauksista. Mari näytti miten kuuluu tehdä ja Numbe toimi hienosti sen mukaan. En siltikään osannut. No tätäkin täytyy minun treenata lisää.

Oli myös kiva taas seurata osaavimpia koirakoita lämmin kahvikupponen kädessä ja haaveilla että kyllä mekin joskus vielä tuokin osataan... Ja nyt odotellaan kuumeisesti torstaita, jolloin taas treenataan! Katja uhkaili että täytyy ottaa videokamera mukaan, en ole kyllä ihan varma haluanko itse nähdä sähläystäni. -Tuija-